Olli Lindholm
| Olli Lindholm | |
|---|---|
 Olli Lindholm esiintymässä Porin 450-vuotisjuhlakonsertissa 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. maaliskuuta 1964 |
| Kuollut | 11. tai 12. helmikuuta 2019[1][2] (54 vuotta) |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1981–2019 |
| Tyylilajit |
rock suomirock |
| Soittimet | laulu, kitara |
| Yhtyeet |
Yö Appendix |
| Levy-yhtiöt | Poko Rekords |
| Aiheesta muualla | |
| www.ollilindholm.fi | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Olli Ilari Lindholm (19. maaliskuuta 1964 Pori – 11. tai 12. helmikuuta 2019 Tampere[3][4]) oli Yö-yhtyeen laulaja sen vuonna 1981 tapahtuneesta perustamisesta lähtien. Ajoittain hän toimi myös kitaristina. Lindholm oli Yön viimeisen kokoonpanon ainoa alkuperäisjäsen.
Elämä ja ura
Lindholm aloitti 16-vuotiaana vuoden 1980 keväällä muusikkouransa Ulvilassa harjoitelleessa hard rockia soittaneessa The Tamibandissa. Hän perusti yhdessä muiden porilaisten punkkareiden kanssa Läikkä-nimisen pienlehden. Seuraava yhtye oli nimeltään Rawness, jota seurasi The Beautyboys -niminen kokoonpano. Sen jälkeen Lindholm oli perustamassa T.T. Salonen Judas Bandia. Lindholm alkoi ottaa kitaratunteja, tapasi Jussi Hakulisen ja liittyi STRIX-nimiseen bändiin laulajaksi Hakulisen tilalle. Vuonna 1981 STRIX osallistui Rockin SM-kisojen Porin aluekarsinnassa kolmanneksi ja seuraavana vuonna 1982, jo nimellä Yö, voitti samaiset aluekarsinnat ja pääsi loppukilpailuun sijoittuen kolmanneksi. Sen myötä Yö sai levytyssopimuksen ja julkaisi Likaiset legendat -singlen ja vuonna 1983 Varietee-albumin. [5] Vuonna 1982 Olli Lindholm lauloi ja soitti kitaraa myös Appendix-yhtyeessä. Hän muutti Porista Tampereelle vuonna 1986. Vuonna 2000 hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa nimeltään Voima. Hän on myös toisena laulajana Nuoret Vihaiset Miehet -yhtyeen kappaleessa ”Patasydän”, joka on jääkiekkojoukkue Porin Ässien kannatuslaulu.
Lindholm voitti Iskelmä-Finlandia-palkinnon Tapsan Tahdit -tapahtumassa Nokialla 2008. Palkinnon rahallinen arvo oli 10 000 euroa. Lindholmin vastaehdokkaina olivat Muska, Maarit, Timo Rautiainen ja Hanna Pakarinen.[6] Valitsijana toimi Juhani Merimaa, joka perusteli valintaansa sillä, että näistä laulajista Lindholm on jättänyt pysyvimmän jäljen suomalaiseen iskelmäkenttään.[7] Palkinnon ojensi valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Lindholm oli Juhani Merimaan lisäksi myös yleisön suosikki palkinnon saajaksi.[6] Lindholm myös esiintyi vuoden 2009 Iskelmä-Finlandia-gaalassa ja antoi palkinnon eteenpäin Charles Plogmanille.lähde? Lindholm toimi Idols-laulukilpailun vierailevana tuomarina Helsingin koelauluissa keväällä 2011.[8] Vuonna 2015 hän aloitti The Voice of Finlandin tähtivalmentajana,[9] ja keväällä 2017 hän oli mukana Vain elämää -televisiosarjan 6. tuotantokaudella.
Lindholm toimi myös ajoittain lauluntekijänä: Yön sanoitusten lisäksi hän teki sävellyksiä paitsi Yölle myös Appendixille, Pate Mustajärvelle ja Popedalle.[10][11]
Lindholm kuoli sairauskohtaukseen helmikuun 11. ja 12. päivän välisenä yönä vuonna 2019.[3][4] Porin kaupunki järjesti 12. helmikuuta suruliputuksen Lindholmin muistolle.[12] Porin kauppatorilla sijaitsevalla Satakieli-lavalla järjestettiin samana iltana kynttilämuistotilaisuus.[13]
Yksityiselämä
Lindholm oli ollut naimisissa 24 vuotta, mutta oli jättänyt 29. maaliskuuta 2016 yksin ensimmäisen vaiheen avioerohakemuksen vaimostaan Satu Lindholmista ja yksin myös toisen vaiheen hakemuksen 2. marraskuuta 2016.[14] Heillä oli kaksi aikuista lasta.[15] Lindholm seurusteli Eveliina-nimisen naisen kanssa ja asui Ella-tyttärensä kanssa rivitalossa Ryydynpohjassa Tampereella. Poika Ossi oli jo aiemmin muuttanut pois kotoa.[16] Lindholm oli 1990-luvun lopusta alkaen absolutisti. Aikaisemmin hänellä oli vakava alkoholiongelma. Hän toimi myös taksikuskina ja siivousyrityksessä työnjohtajana.
Diskografia
Sooloalbumit
- Voima (2000)
- Maailma on kaunis (2010)
- Nukku-Matti ja Herra Kuu (2012)
- Minun jouluni (2013)
Lähteet
- ↑ Makkonen, Nita & Kosonen, Tero: Olli Lindholm on kuollut – sairauskohtaus tuli täytenä yllätyksenä Ilta-Sanomat. 12.2.2019. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 12.2.2019.
- ↑ Koskinen, Anu Leena & Länkinen, Tiina: Laulaja Olli Lindholm on kuollut viime yönä Yle Uutiset. 12.2.2019. Yle. Viitattu 12.2.2019.
- ↑ a b Kosonen, Tero; Makkonen, Nita: Olli Lindholm on kuollut – sairauskohtaus tuli täytenä yllätyksenä Ilta-Sanomat. 12.2.2019. Viitattu 12.2.2019.
- ↑ a b Koskinen, Anu Leena; Länkinen, Tiina: Laulaja Olli Lindholm on kuollut viime yönä – "Olli kertoi, että on huolissaan terveydestään" Yle Uutiset. 12.2.2019. Viitattu 12.2.2019.
- ↑ Vatka, Miia: Olli Lindholm kertoo Yön alkuaikojen fanituksesta: ”Äiti majoitti tyttöjä, kun itse olin keikalla” Iltalehti. 19.10.2017. Viitattu 20.10.2017.
- ↑ a b Iskelmä-Finlandia Olli Lindholmille Ilta-Sanomat. 24.7.2008. Viitattu 13.2.2019.
- ↑ Intohimoinen omistajuus – tarvitaanko sitä? Keskustelu SuomiAreenassa 11.7.2016 Suomalaisen Työn Liitto. 9.6.2016. Arkistoitu . Viitattu 13.2.2019.
- ↑ Rantanen, Ilpo & Lindholm, Olli (koonneet): Likaiset legendat: 30 vuotta Yötä. Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-072-6.
- ↑ Tässä ovat The Voice of Finlandin uudet tähtivalmentajat! Ilta-sanomat. 28.7.2014. Viitattu 2.1.2015.
- ↑ Olli Lindholmin sävellystuotanto Finna-tietokannassa Kansalliskirjasto. Viitattu 21.12.2015.
- ↑ Olli Lindholm lauluntekijänä Fono.fi. Viitattu 21.12.2015.
- ↑ Pori järjestää suruliputuksen Olli Lindholmin muistolle Radio Pori. 12.2.2019. Arkistoitu . Viitattu 13.2.2019.
- ↑ Olli Lindholm oli vielä maanantaina WhatsAppissa klo 22.04 – yllättävä kuolema järkytti laajasti, tämä tiedetään nyt Ilta-Sanomat. 12.2.2019. Viitattu 13.2.2019.
- ↑ Olli Lindholmin ero etenee – toisen vaiheen hakemus jätetty Iltalehti. 11.4.2016. Viitattu 4.11.2016.
- ↑ IS: Olli Lindholm hakee avioeroa www.iltalehti.fi. Viitattu 14.4.2016. fi-FI
- ↑ Tältä näyttää Olli Lindholmin kotona – vaimo muutti pois eron jälkeen viime vuonna iltalehti.fi. Viitattu 24.6.2017.
Aiheesta muualla
- Kotisivu
- Yle Elävä arkisto: Olli Lindholm oli mies Yöstä – katso ja kuuntele suosikkilaulajan esiintymisiä vuosien varrelta
- Yle Elävä arkisto: Olli Lindholmin oppivuodet
- Tommi Nieminen: Mammutti. Image 5–6/2006.
- Hannu Kinnunen: Kuumakalle Olli Lindholm muuttui sovittelijaksi. Yle Lahti 15.12.2012.
- Olli Lindholmin sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Olli Lindholmin sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
Kirjallisuutta
- Lindholm, Olli ja Rantanen, Ilpo: Yhden yön tarina. (täydennetty painos 2007). WSOY, 2003.
- Kotro, Arno ja Lindholm, Olli: Olli – yhden miehen varietee. Docendo, 2017.
| ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
