Olli Lindholm

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 17. helmikuuta 2019 kello 10.33 käyttäjän Kuohatti (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olli Lindholm
Olli Lindholm esiintymässä Porin 450-vuotisjuhlakonsertissa 2008.
Olli Lindholm esiintymässä Porin 450-vuotisjuhlakonsertissa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt19. maaliskuuta 1964
Pori
Kuollut11. tai 12. helmikuuta 2019[1][2]
(54 vuotta)
Tampere
Muusikko
Aktiivisena 1981–2019
Tyylilajit rock
suomirock
Soittimet laulu, kitara
Yhtyeet Yö
Appendix
Levy-yhtiöt Poko Rekords
Palkinnot

Erikois-Emma 2003
Iskelmä-Finlandia 2008
Vuoden miesartisti 2010, Iskelmä Gaala

Aiheesta muualla
www.ollilindholm.fi

Olli Ilari Lindholm (19. maaliskuuta 1964 Pori – 11. tai 12. helmikuuta 2019 Tampere[1][2]) oli Yö-yhtyeen laulaja yhtyeen perustamisesta vuonna 1981 lähtien kuolemaansa vuonna 2019 asti. Lindholm oli Yön viimeisen kokoonpanon ainoa alkuperäisjäsen. Ajoittain hän toimi myös kitaristina ja lauluntekijänä. Lindholm oli mukana televisiosarjoissa Idols, The Voice of Finland ja Vain elämää. Hän oli Suomen tunnetuimpia Porin Ässien kannattajia ja teki joukkueen kanssa usein yhteistyötä. Lindholm palkittiin Erikois-Emmalla (2003), Iskelmä-Finlandialla (2008) ja Iskelmä Gaalan Vuoden miesartisti -palkinnolla (2010).

Elämäkerta

Lindholm valmistui ammattikoulusta levyseppähitsaajaksi ja työskenteli nuoruudessaan autokuskina, lähettinä, trukkikuskina ja varastomiehenä.[3]

Lindholm aloitti muusikkouransa 16-vuotiaana vuoden 1980 keväällä Ulvilassa hard rockia soittaneessa The Tamibandissa. Hän perusti yhdessä muiden porilaisten punkkareiden kanssa Läikkä-nimisen pienlehden. Seuraava yhtye oli nimeltään Rawness, jota seurasi The Beautyboys -niminen kokoonpano. Sen jälkeen Lindholm oli perustamassa T.T. Salonen Judas Bandia. Lindholm alkoi ottaa kitaratunteja, tapasi Jussi Hakulisen ja liittyi STRIX-nimiseen bändiin laulajaksi Hakulisen tilalle. Vuonna 1981 STRIX sijoittui Rock SM -kisojen Porin aluekarsinnassa kolmanneksi ja seuraavana vuonna 1982, jo nimellä Yö, voitti samaiset aluekarsinnat ja pääsi loppukilpailuun sijoittuen kolmanneksi. Sen myötä Yö sai levytyssopimuksen ja julkaisi ”Likaiset legendat I” -singlen ja vuonna 1983 Varietee-albumin.[3] Vuonna 1982 Olli Lindholm lauloi ja soitti kitaraa myös Appendix-yhtyeessä.

Lindholm muutti Porista Tampereelle vuonna 1986. Vuonna 2000 hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa nimeltään Voima.

Lindholm toimi keväällä 2011 Idols-laulukilpailussa Helsingin koelaulujen vierailevana tuomarina.[4] Vuonna 2015 hän aloitti The Voice of Finlandin tähtivalmentajana,[5] ja keväällä 2017 hän oli mukana Vain elämää -televisiosarjan 6. tuotantokaudella.

Lindholm oli toisena laulajana Nuoret Vihaiset Miehet -yhtyeen kappaleessa ”Patasydän”, joka on jääkiekkojoukkue Porin Ässien kannatuslaulu. Lindholm tunnettiin jääkiekkoseura Porin Ässien mahdollisesti tunnetuimpana kannattajana. Hän esitti usein seuran kotiotteluissa Maamme-laulun, ja vuonna 2013 hän oli pääesiintyjä Ässien Suomen-mestaruuden kunniaksi järjestetyssä torijuhlassa.

Lindholm kuoli sairauskohtaukseen helmikuun 11. ja 12. päivän välisenä yönä vuonna 2019.[1][2] Porin kaupunki järjesti 12. helmikuuta suruliputuksen Lindholmin muistolle.[6] Porin kauppatorilla sijaitsevalla Satakieli-lavalla järjestettiin samana iltana kynttilämuistotilaisuus.[7] Seuraavana päivänä Ässät pelasi SM-liigan kotiottelunsa HPK:ta vastaan poikkeuksellisesti mustassa peliasussa. Ennen alkulämmittelyä jäähallissa soitettiin pääasiassa Yö-yhtyeen musiikkia, ja lisäksi Lindholmia muistettiin hiljaisella hetkellä sekä muistovideolla.[8] Lindholmin oli määrä esiintyä Iskelmä Gaalassa 15. helmikuuta. Gaalan alku omistettiin Lindholmin muistolle: Lindholmin pitkäaikainen ystävä, Ilveksen päävalmentaja Karri Kivi piti tilaisuuden aluksi muistopuheen, jonka jälkeen pidettiin hiljainen hetki. Juha Tapio esitti ”Pettävällä jäällä” -kappaleen, jonka hän on sanoittanut ja säveltänyt Yölle. Lisäksi Gaalassa näytettiin Lindholmin elämää ja uraa kuvaavia kuvia.[9]

Lauluntekijänä

Lindholm toimi myös ajoittain lauluntekijänä: Yön sanoitusten lisäksi hän teki sävellyksiä paitsi Yölle myös Appendixille, Pate Mustajärvelle ja Popedalle.[10][11]

Lindholm sanoitti 32 kappaletta Yölle: vuoden 1985 albumilla Myrskyn jälkeen ilmestyneet ”Enkelille”, ”Kalpea ratsastaja”, ”Niin paljon me teihin luotettiin”, ”Poika”, ”Sunnuntai-iltana klo 21.00”, ”Tuhat kilometriä luotasi”, ”Vain vuoksi toisten” ja ”Vuosi”, albumilla Äänet (1986) ilmestyneet ”Aivan pieni rakkauslaulu”, ”Anna mulle voimaa”, ”Et ole liian villi oppimaan”, ”Lasisilmä”, ”Minä rakastan sinua nyt”, ”On kaikki kaunista nyt”, ”Tämä pieni kylä”, ”Unessa”, ”Viisi kaunista yötä” ja ”Ääni”, vuonna 1987 singlellä ilmestynyt ”Tää kesä”, albumilla Lanka palaa (1987) ilmestyneet ”Karnevaalien kaupunki”, ”Kaupungin kaunein tyttö”, ”Kiitos”, ”Kotiin”, ”Laulu rakkaudelle” ja ”Pojat”, albumilla Toinen puoliaika (1989) ilmestyneet ”Kaipaan luoksesi kotiin” ja ”Surullinen mies”, albumilla Antaa soittaa (1991) ilmestynyt ”Voitaisko rakastaa”, singlellä vuonna 1994 ilmestynyt ”Kesäaurinko saa” ja albumilla Hyviä vuosia (1994) ilmestyneet kappaleet ”Antaa syksyn tulla vaan”, ”Arpa on heitetty” ja ”Kun kohdataan”.[12]

Palkinnot ja tunnustukset

Lindholmille myönnettiin vuoden 2003 Erikois-Emma.[13] Lindholm oli odottanut, että ”Rakkaus on lumivalkoinen” olisi saanut Vuoden biisi -palkinnon, mutta sen sai Don Johnson Big Bandin ”One MC, One Delay”. Lindholm nimitti saamaansa palkintoa vuonna 2017 ”sääli-Emmaksi” ja sanoi, ettei vieläkään ollut päässyt yli siitä, ettei ”Rakkaus on lumivalkoinen” saanut Vuoden biisi -palkintoa.[14]

Lindholm voitti Iskelmä-Finlandia -palkinnon Tapsan Tahdit -tapahtumassa Nokialla 2008. Palkinnon rahallinen arvo oli 10 000 euroa. Lindholmin vastaehdokkaina olivat Muska, Maarit, Timo Rautiainen ja Hanna Pakarinen.[15] Valitsijana toimi Juhani Merimaa, joka perusteli valintaansa sillä, että näistä laulajista Lindholm on jättänyt pysyvimmän jäljen suomalaiseen iskelmäkenttään.[16] Palkinnon ojensi valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Lindholm oli Juhani Merimaan lisäksi myös yleisön suosikki palkinnon saajaksi.[15]

Lindholm voitti Iskelmä Gaalassa 2010 Vuoden miesartisti -palkinnon.[9]

Yksityiselämä

Lindholm oli naimisissa Satu Lindholmin kanssa 24 vuotta. Hän jätti 29. maaliskuuta 2016 yksin ensimmäisen vaiheen avioerohakemuksen ja yksin myös toisen vaiheen hakemuksen 2. marraskuuta 2016.[17] Heillä oli kaksi aikuista lasta.[18] Lindholm seurusteli Eveliina-nimisen naisen kanssa ja asui Ella-tyttärensä kanssa rivitalossa Ryydynpohjassa Tampereella. Poika Ossi oli jo aiemmin muuttanut pois kotoa.[19] Lindholm oli maaliskuun lopusta 2000 alkaen absolutisti.lähde? Aikaisemmin hänellä oli vakava alkoholiongelma.lähde? Hän toimi myös taksikuskina ja siivousyrityksessä työnjohtajana.lähde?

Lindholm kärsi kohonneesta verenpaineesta[20] sekä uniapneasta, johon hänelle oli määrätty hoidoksi CPAP-ylipainelaite, jota hänen olisi pitänyt käyttää nukkuessaan. Hän kuitenkin kieltäytyi sen käytöstä henkisiin syihin vedoten.[21]

Diskografia

Katso myös: Yön diskografia

Sooloalbumit

Lähteet

  1. ↑ a b c Makkonen, Nita & Kosonen, Tero: Olli Lindholm on kuollut – sairauskohtaus tuli täytenä yllätyksenä Ilta-Sanomat. 12.2.2019. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 12.2.2019.
  2. ↑ a b c Koskinen, Anu Leena & Länkinen, Tiina: Laulaja Olli Lindholm on kuollut viime yönä – "Olli kertoi, että on huolissaan terveydestään" Yle Uutiset. 12.2.2019. Yle. Viitattu 12.2.2019.
  3. ↑ a b Vatka, Miia: Olli Lindholm kertoo Yön alkuaikojen fanituksesta: ”Äiti majoitti tyttöjä, kun itse olin keikalla” 19.10.2017. Iltalehti. Viitattu 16.2.2019.
  4. ↑ Rantanen, Ilpo & Lindholm, Olli (koonneet): Likaiset legendat: 30 vuotta Yötä. Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-072-6.
  5. ↑ Tässä ovat The Voice of Finlandin uudet tähtivalmentajat! Ilta-sanomat. 28.7.2014. Viitattu 2.1.2015.
  6. ↑ Pori järjestää suruliputuksen Olli Lindholmin muistolle Radio Pori. 12.2.2019. Arkistoitu . Viitattu 13.2.2019.
  7. ↑ Olli Lindholm oli vielä maanantaina WhatsAppissa klo 22.04 – yllättävä kuolema järkytti laajasti, tämä tiedetään nyt Ilta-Sanomat. 12.2.2019. Viitattu 13.2.2019.
  8. ↑ Koivunen, Tommi & Kallioniemi, Esko: Ässien kotiottelussa muistellaan edesmennyttä Olli Lindholmia – joukkue pukeutui mustaan Ilta-Sanomat. 13.2.2019. Viitattu 13.2.2019.
  9. ↑ a b Korpela, Tanja & Hirvonen, Leena & Keto-Tokoi, Jenna: Karri Kivi piti Iskelmä-Gaalassa liikuttavan muistopuheen ystävälleen Olli Lindholmille: "Lepää rauhassa, rauhaton ystäväni" 15.2.2019. Satakunnan Kansa. Viitattu 16.2.2019.
  10. ↑ Olli Lindholmin sävellystuotanto Finna-tietokannassa Kansalliskirjasto. Viitattu 21.12.2015.
  11. ↑ Olli Lindholm lauluntekijänä Fono.fi. Viitattu 21.12.2015.
  12. ↑ Lyricist – Lindholm Olli Ilari Suomen äänitearkisto r. y. tietokanta 1901–1999. Viitattu 16.2.2019.
  13. ↑ Arkisto – 2003 Emma-gaala. Viitattu 15.2.2019.
  14. ↑ Laukia, Marjut: Googlasitko sinäkin, kuka voitti Emma-palkinnon, josta Olli Lindholm on vieläkin katkera? 29.4.2017. Me Naiset. Viitattu 15.2.2019.
  15. ↑ a b Iskelmä-Finlandia Olli Lindholmille Ilta-Sanomat. 24.7.2008. Viitattu 13.2.2019.
  16. ↑ Intohimoinen omistajuus – tarvitaanko sitä? Keskustelu SuomiAreenassa 11.7.2016 Suomalaisen Työn Liitto. 9.6.2016. Arkistoitu . Viitattu 13.2.2019.
  17. ↑ Olli Lindholmin ero etenee – toisen vaiheen hakemus jätetty Iltalehti. 11.4.2016. Viitattu 4.11.2016.
  18. ↑ IS: Olli Lindholm hakee avioeroa www.iltalehti.fi. Viitattu 14.4.2016. fi-FI
  19. ↑ Tältä näyttää Olli Lindholmin kotona – vaimo muutti pois eron jälkeen viime vuonna iltalehti.fi. Viitattu 24.6.2017.
  20. ↑ Lehtikanto, Katariina: Terveysongelmista kärsinyt Olli Lindholm sanoi toissa vuonna saaneensa varoituksen: ”En minä kuolemaa pelkää yhtään” Iltalehti. 14.2.2019. Viitattu 14.2.2019.
  21. ↑ Hopi, Anna: Uniapneasta kärsinyt Olli Lindholm kieltäytyi käyttämästä apulaitetta - uniasiantuntija: ”Laite voi säästää ihmishenkiä” Iltalehti. 14.2.2019. Viitattu 14.2.2019.

Kirjallisuutta

  • Lindholm, Olli ja Rantanen, Ilpo: Yhden yön tarina. (täydennetty painos 2007). WSOY, 2003.
  • Kotro, Arno ja Lindholm, Olli: Olli – yhden miehen varietee. Docendo, 2017.

Aiheesta muualla

Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olli_Lindholm&oldid=17937955”